PELKO

Pelko on yksi perustunteistamme, se varoittaa meitä ja osaamme suojautua pelon vuoksi. Adrenaliini tehostaa meidän aistejamme ja pystymme esimerkiksi reagoimaan nopeasti tarvittaessa. Pelkoreaktio on luonnollista ihmiselle. Väistämme esimerkiksi käärmettä tai jotain vaarallista eläintä ja näin reaktio suojelee meitä. Pelko voi olla myös opittua ja pelko voi siirtyä sukupolvelta toiselle.

Katja Myllyviidan Tunne tunteesi- kirjan mukaan, jos vanhemmilla ei ole aikaa tai keinoja kohdata lapsen tunteita lapsi voi vieraantua tunteistaan ja ne voivat näyttäytyä pelottavina. Vanhempien ja lasten pelot ovat usein samoja. Lapsi oppii ympäristöstään, mikä on turvallista ja mikä voi aiheuttaa vaaraa. Tunteidensäätelytaidot opitaan usein vanhemmilta. Kun pelko yhdistyy johonkin uhkaavaan tilanteeseen se aiheuttaa usein ahdistusta, mutta sillä ei ole välttämättä selvää kohdetta.

Usein voimakas ahdistus lisää, sitä, että ihminen alkaa välttää tiettyjä tilanteita. Tilanteiden välttäminen lisää pelon tunnetta. Jos pelko ohjaa ihmisen toimintaa yhä enemmän ja erilaisissa tilanteissa siitä on haittaa arjessa ja se ohjaa ihmisen valintoja.

Psykiatria (2021) kirjassa kerrotaan fobioista. Määritetyt pelot eli fobiat ovat häiriöitä, joihin liittyy liiallista tai epärealistista pelkoa. Fobiat ovat usein pitkäaikaisia tai kestävät koko elämän. Tavallisia pelkoja ovat lentopelko, sosiaalisten tilanteiden pelko, ukkosen tai myrskyn pelko tai eläinten pelko. Paniikki on pelon muoto ja siihen liittyy voimakkaat reaktiot kehossa. Paniikkikohtaus saattaa aiheuttaa kuoleman pelkoa. Paniikista kärsivän ihmisen on usein vaikea hyväksyä pelon tunnetta.

Tyypillisiä pelkoja aiheuttavia tunteita ovat Myllyviidan mukaan mustasukkaisuus, viha ja kateus. Omien tunteiden pelosta voi vapautua, jos hyväksyy ne ja jakaa näitä ajatuksia luotettavan henkilön kanssa. Sinun ei tarvitse pitää tunteesta, mutta sinun kannattaa pyrkiä hyväksymään se.

Seuraavassa blogitekstissä käsittelen pelon kohtaamista ja sitä, miten pelkoja voi hoitaa.